Training Log Archive: Lissu

Kaudesta 2015 tuli kuin tulikin oikea kisakausi. Sain paljon enemmän mitä uskalsin etukäteen haaveillakaan. Tuntien kirjaaminen jäi ulkoilun siirryttyessä ulos. Myönnettäköön, että kun ei mihinkään näitä kirjaa niin on hieman hankala pysyä kärryillä kokonaisrasituksesta.

Kesäkuussa oli kauan odotettu kotikisa Jukola. Juoksukilometrejä vuodelle 2015 oli alla vajaa 20km. Tytöt olivat aloittaneet vahvasti joten vaihtopuomilla jännitti niin että meinasin laatata tv-kuvaajan kengille. Ensimmäinen rasti meni sekoillessa mutta sen jälkeen maltoin rauhoittaa mieleni. Puolen välin jälkeen alkoi väsymys painaa, mutta sopivasti joku ruotsalaistyttö ilmestyi eteeni pitämään sopivaa vauhtia. Yhtään kovempaa tai kauempaa en olisi jaksanut, mutta pakko oli tuulettaa, kun loppusuoralla näin että tulin alle 300 sijalla vaihtoon. Osuusajan ollessa 224/1339 ei sitä voinut kuin olla tyytyväinen, näillä pelimerkeillä ihan nappijuoksu, harjoittelullakaan tuskin olisin paljon parempaan päässyt. Kokonaisuudessaan joukkue teki hyvän juoksun ja oltiin sijalla 311.
Manageroin koko yön vielä meidän Jukola-joukkuetta, joten ei ollut hirmuinen yllätys, että tulin viikonlopun päätteeksi kipeäksi. Siinä vaiheessa en vain tiennyt kuinka totaalinen kesälenssu olisikaan kyseessä.

Kaksi viikkoa Jukolasta oli Tahko Mtb, mitä olin niin ikään odottanut ja keväällä tavoitteena pitänyt. Jukolan pöpö päästi otteestaan pari päivää ennen, halu oli ajamaan kova vaikka kroppa ja yleisfiilis tuntui tosi väsyneeltä. Ensimmäisen 10kilometrin jälkeen alkoi taistelu joka näin jälkiviisaana olisi pitänyt suosiolla luovuttaa. 30kilometrin kohdalla tirautin pikku väsymysitkut eikä olo ollut enää kovin mukava. Aika painui lähes kaksi tuntia entisistä ajoistani. Tuosta keikasta toipuessa meni oikeastaan koko heinäkuu, ilmeisesti kroppa ei vielä niin vaan palautunutkaan tuollaisesta raskaasta keikasta kun alla oli tauti Harmitti. Vasta heinäkuun lopulla Levillä ajetussa Levi-Ylläs mtb kisassa alkoi tuntumaan meno paikoitellen taas normaalilta, sellaiselta kuin alkukesällä. Siellä valitettavasti kisa kaatui monen muun tavoin reitiltä eksymiseen. Jos puolet ajavat 15km ja 500 turhaa nousumetriä niin kisajärjestäjän kannattaisi miettiä oliko viitoitus riittävä. Se ei mieltä latistanut, olin vain niin iloinen, että kroppa tuntui taas jaksavan ajamista. Kolmen joukkoon en olisi ilman eksymistä päässyt kuitenkaan.

Elokuun alussa sain alle muutaman hyvän ajoviikon jonka myötä uskaltauduin vielä mukaan loppukesän osakilpailuihin. Taivassalossa kisattiin ensi vuoden sm-finaalireitillä. Tekninen ja fyysisesti raskas reitti sopi meidän perheelle, ja napattiin kumpikin Podium paikka puolikkaalla matkalla. Tämä oli koko kesän ehdoton kohokohta, sillä kisareitti on yksi suomen haastavimmista, toki täyden matkan naiset menevät vielä toistaiseksi liian kovaa itselle. Samana oli oli Midnight run jonne olin luvannut lähtemään tsemppaamaan työkavereita. Vartti ennen starttia Helsingissä, tossut jalassa ensimmäistä kertaa sitten Venlojen viestin ja juoksin kympin 53 ja risat. Olo oli seuraavana päivänä(viikkoina) kuin katujyrän alle jääneellä mutta päivän tuplasuoritus antoi itsevarmuutta, että kunto näyttäisi olevan hyvä.

Syyskuussa kävin ajamassa Nurmijärvellä taas cupia ja tulin kolmanneksi. Olin niin innoissani kisaamisesta että päivän varoitusajalla innostuin lähtemään Solvallaan Swimrun kisaan vanhan seikkailu-urheilututun kanssa. Uimareilla ja triathlonisteilla oli polkujuoksu sen verran hakusessa, että sprinttimatkalla tulimme kakkoseksi. Ihan mahtava laji!! Juoksut oli niin pehmeässä maastossa ettei juoksun kanssa ollut ongelmia. Siitä innostuneena kävin vielä rykäisemässä multisport cupin yökisan syyskuun lopussa vanhan kisaparini kanssa. Yhteistyö toimii vuosien tauon jälkeen edellen saumattomasti ja olimme naisten 3/10.

Lokakuussa käytiin Italiassa, siellä olin vain huoltonaisen roolissa mutta oli kiva vielä päästä hetkeksi aurinkoisille poluille ajamaan ajamaan ennen suomen pitkää pimeyttä.

Kisat painottuivat kaikki loppusyksyyn, muutama (liian moni) juoksustartti tuntui kropassa mutta kaiken kaikkiaan kaikki startit meni aika nappiin nykykuntoon peilatessa. Ensi kesän suunnitelmat valitettavasti on toistaiseksi pidettävä maltillisena, voi olla että jalka joudutaan vielä kerran talvella operoimaan, siinä tapauksessa ensi kesänä ohjelmassa ei ole muuta kuin kuntouttavaa urheilua ja toisaalta sitten varmaan kaikki juoksut on juostu ylipäätänsä. Mutta unelmamaailmassa ensi kesänä mtb kisojen lisäksi voisin pari swimrun starttia kisata, laji vei täysin mennessään. Loppusyksy näytti, että optimoidulla korvaavalla harjoittelulla (kävin heinäkuussa paljon suolla trekkaamassa, Malminkartanolla sauvarinteessä, parit vesijuoksut) on jonkinmoinen juoksukunto lyhyisiin pyrähdyksiin ylläpidettävissä.

C • Olenkin ihmetellyt 1