Kothamia Hevossaaressa. Lumesta johtuen lähdön ja maalin paikka oli jouduttu muuttamaan ja rasteja sai kierrellä miten huvitti. No ei oikein huvittanut, ihan kävelyretkeksi meni. Keskusrastin jälkeiseen pusikkoon tyssäsi juoksuyritykset, en sen jälkeen saanut itseäni juoksuaskeleita ottamaan. Neljä rastia jaksoin suunnittelemastani viidestä hakea. Haaleen vaaleita korkeuskäyriä en kartasta erottanut juuri ollenkaan tai en kyllä näe oikein mitään muutakaan. Yritä siinä nyt sitten suunnistaa. Oksia putoili rytisten lumen painosta metsässä ja kuuleman mukaan joku sähkölangoille pudonnut oksa paloikin komeasti siellä. Jännää. Höttöinen lumi ei muuten haitannut, mutta kivenkoloja ei oikein erottanut ja sai varoa.